Koulutus

Toimenpiteet joihin pitäisi ryhtyä viipymättä:

1. Nollaluokkamahdollisuus pitää taata kaikille Suomessa koulua käyville lapsille, riippumatta asuinpaikasta. 

Käytännössä nollaluokka tarkoittaa sitä, että yksi opetusryhmä muodostetaan kahden-kolmen ikäluokan oppilaista. Joukossa voi olla eskarilaisia, ykkösluokkalaisia ja kakkosluokkalaisia. Luokassa on 2-3 aikuista, joista yksi on lastentarhanopettaja, yksi-kaksi luokanopettajaa ja mahdollisesti yksi koulunkäynninavustaja. Tämä malli mahdollistaa yksilöllisemmän koulupolun alkuvuosille. Se oppilaista, jolla akateemiset taidot ovat hyvällä tasolla, mutta sosiaaliset taidot tarvitsevat vielä harjaantumista, saa siihen mahdollisuuden, kun parhaimmillaan kaksi vuotta kolmesta ensimmäisestä, joukossa on myös itseä nuorempia. Toinen, jolla sosiaaliset taidot ovat jo kehittyneemmät, mutta tuen tarve kouluaineiden osalta isompi, saa paremmin sen mahdollisuuden kolmen aikuisen keskellä. Tämä olisi erityisen tärkeä mahdollisuus loppuvuodesta syntyneille ja enemmän tukea tarvitseville.

2. Peruskoulu rakentuu tällä hetkellä pitkälti koulussa hyvin menestyvien ehdoilla. Hitaammin mukana pysyvillä on koko ajan vaikeampaa ehtiä mukaan. Suurimmat erot tutkimusten mukaan ovat tyttöjen ja poikien välillä. Peruskoulua on vuosikymmeniä rakennettu siihen suuntaan, että kaikki olisivat samassa tilanteessa. Ajatus on kaunis, mutta ei ota oppilaiden yksilöllisiä eroja riittävästi huomioon. Yhtenä merkittävänä epäkohtana nousee esiin se, että tällä hetkellä vain yhdenlainen lahjakkuus palkitaan. Oppilas, joka on vaikka teknisesti erityisen lahjakas, mutta ei loista teoria-aineissa, on koko ajan heikommassa asemassa. Hänen luokkatoverinsa, joka oppii helposti vaikkapa äidinkielen sijapäätteet, mutta ei saa pyöräänsä irronneita ketjuja paikoilleen, saa koko kouluajan kiitosta toiminnastaan. Surullista tuossa on se, että kumpikaan oppilaista ei ole voinut itse päättää vahvuuksiansa. Peruskoulun uudistamista täytyy jatkaa. Uudistuksessa tulee huomioida nykyistä paremmin erilaiset lahjakkuuden lajit ja mahdollistaa niiden käyttöä.

3. Ammattikoulu-uudistus piti sisällään monia hyviä muutoksia. Yksi merkittävä muutos hyvään oli uudistuksen mukanaan tuoma osaamisperusteisuus. Tämä mahdollistaa opiskelijoille yksilöllisempiä opintopolkuja oman potentiaalin ja osaamisen mukaan. Uudistuksen myötä opiskellaan niitä asioita, joita ei aiemmin ole osattu. Myös se, että uudistuksen ansiosta koulutukseen voi hakeutua muulloinkin, kuin kiinteinä hakuaikoina, on hyvä muutos. Työelämän ja koulujen aikaisempaa läheisempi yhteistyö tulee myös tuottamaan meille paljon hyvää. Uudistuksessa jäi asioita kesken. Aikaisempaa yksilöllisemmät opintopolut edellyttäisivät myös lisäresursseja ohjaukseen. Tällä hetkellä on vaarana, että enemmän tukea tarvitsevat tippuvat kokonaan kelkasta. Koulujen tilat eivät ole myöskään pysyneet muutoksessa mukana. Tarvittaisiin merkittäviä panostuksia tilojen saattamisessa asianmukaiselle tasolle. 

4. Erityisryhmien parempi huomioiminen koulutuksessa on välttämätöntä. Esimerkiksi ammattikoulu-uudistuksessa heitä ei huomioitu riittävästi. Rahoitus tuottaa haasteita koska uuden rahoitusmallin mukaan koulutusta tuottavat oppilaitokset saavat rahoituksensa osittain tutkinnon suorituksista ja osasuorituksista. Osittain siihen vaikuttaa opiskelijoiden työllistyminen, oppilaiden ja työelämän palaute. Nämä ovat normaaliryhmissä aivan toimivia perusteita, mutta erityisryhmille perusteet täytyy tulevalla hallituskaudella miettiä kokonaan uusiksi. 

5. Tulevaisuudessa elinikäisen oppimisen merkitys kasvaa. Tällä hetkellä monen osalta tie kuitenkin pysähtyy siihen, että opintoja jatkaessa joutuu lähtemään niin sanotusti takamatkalta. Esimerkiksi lähihoitajalla, joka on työskennellyt alalla vuosia, on osaaminen monelta osin korkealla tasolla. Kuitenkin jatkaessaan sairaanhoitajaksi, hänen pitää aloittaa samalla tavalla nollasta, kuin mitä juuri lukion penkiltä tuleva aloittaa. Hänelle ei lasketa mitään aikaisemmasta koulutuksesta tai työkokemuksesta hyväksi. Monesti työtä pitkään tehneillä on vahvaa käytännönläheistä osaamista, joka tukee jatkokoulutusta. Toisen asteen koulutuksen saaneille, joilla on vähintään viiden vuoden työkokemus jatkokoulutukseen soveltuvalta alalta pitäisi tarjota muuntokoulutusta, johon huomioitaisiin aikaisempaa tutkintoa soveltuvin osin. Tämä tuottaisi meille kustannussäästön lisäksi hyvää osaamispohjaa, joka jää nykyisellä mallilla hyödyntämättä.

6. Suomi on ollut pitkään koulutuksen tasa-arvoisimpia maita. Viime vuosien aikana kehitys on lähtenyt eriytymään. Huolestuttavinta kehitys on lukiolaisten osalta. Kustannukset mm. oppimateriaalien ja tarvittavien laitteiden kuten tietokoneen hankkimiseen muodostavat jo osalle opiskelijoita esteen opiskella. Poikkeavasta kustannusjaosta on tehty kuntakohtaisia päätöksiä, mutta suurimmassa osassa kunnissa, kulut jäävät opiskelijan ja hänen perheensä maksettaviksi. Tilanteen korjaamiseksi tulevalla vaalikaudella pitää päättää toisenasteen koulutuksen maksuttomuudesta.