Terveelliset ja turvalliset tilat

Taustaa sisäilma- ja olosuhdeongelmille

Usein sisäilma- tai olosuhdeongelmista puhuttaessa osoitetaan sormella ja näytetään syyllistä, josta tilanne johtuu. Syytetyt taas vuorostaan pyrkivät kiistämään syyllisyytensä ja joko kyseenalaistavat ongelman esiintymisen tai syyttävät jotakin muuta tahoa. Tosiasiallisesti "syyllisiä" sisäilmaongelmiin on useita. Alla muutamia esimerkkejä eri vuosikymmeniltä:

Suunnitteluvirheet

Rakennuksia suunnitellaan lähtökohtaisesti parhaan käytössä olevan tiedon varassa. Moni suunnitteluratkaisu on osoittautunut myöhemmin virheelliseksi, mutta käytössä olleen tiedon valossa virhettä ei ole voitu ennakoida. Esimerkiksi 1950-luvulla käytettiin lämpöeristeenä sementistä ja puukuidusta tehtyä Toja levyä. Eristeen uskottiin olevan vallankumouksellisen hyvä ja turvallinen ratkaisu. Tuossa vaiheessa ei kuitenkaan tunnettu sen kaikkia ominaisuuksia. Sisäilmateknisesti sen ehkä haitallisin ominaisuus liittyy kosteudensidontakykyyn. Tojalla on kyky ottaa kosteutta helposti vastaan, mutta se luovuttaa sitä erittäin heikosti. Tuosta syystä se muodostaa erinomaisen kasvualustan mikrobeille. Oikeissa olosuhteissa Tojasta ei toki ole haittaa, mutta valitettavan usein olosuhteet ovat olleet otolliset toiseen suuntaan.

Toinen esimerkki rakenteellisesta ratkaisusta, jota käytettiin erityisesti 1960- ja 1970 luvuilla, on niin sanottu valesokkelirakenne. Tuossa rakenteessa sen hyväksi puoleksi mainostettiin energiatehokkuutta. Rakenteen kerrottiin katkaisevan kylmäsillan ulkoilmasta sisälle kun puurunko ulotettiin osittain maan alle. Siinä vaiheessa ei tunnettu riittävällä tasolla kosteuden siirtymistä betonissa kapilaarisesti. Moni puurunko on vaurioitunut betonista siirtyneestä kosteudesta ja kosteus on vaurioittanut myös rakenteessa olevat eristeet.

Kolmas esimerkki on ilmanvaihtoon liittyvä. 1960-luvulta alkaen, mutta erityisesti 1970- ja 1980-luvuille keskittyi ajanjakso, jolloin ilmanvaihto toteutettiin koneellisella poistolla. Korvausilmaa otettiin seinissä olevista korvausilmaventtiileistä. Tähän ratkaisuun liittyy kaksi merkittävää ongelmaa. Korvausilma suoraan ulkoa johdettuna, tuo mukanaan kylmän ja vedontunteen. Tämä johtaa siihen, että käyttäjät monesti ovat tukkineet venttiilit kokonaan. Samanaikaisesti vahvasti alipaineisuuteen perustuva järjestelmä on imenyt ilmaa tilasta. Kun korvausilmaa ei ole saatu riittävästi venttiilien kautta, on se usein tullut suoraan rakenteista ja tuonut mukanaan epäpuhtauksia huoneilmaan. Näitäkään ei ole osattu ennakoida. Erityisesti niin sanotun inhimillisen tekijän ennakointi on vaikeaa.

Toimenpiteeksi suunnittelun osalta esitän nykyistä vahvempaa suunnittelunohjausta rakentajan, ylläpitäjän ja käyttäjän näkökulmasta. Esimerkiksi ylläpidossa on vahvaa kokemusperäistä tietoa suunnitteluratkaisuista, jotka johtavat ongelmiin myöhemmin. 

Ylläpidon ongelmat

Ylläpito voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri kategoriaan, siivoukseen, kiinteistönhoitoon ja kunnossapitoon. Kaikissa näissä on tehty ratkaisuja, joilla ollaan osaltaan vaikutettu sisäilmaongelmiin. Siivouksessa pari eniten vaikuttanutta seikkaa ovat olleet siivous runsaalla vedellä ja liian voimakkaiden kemikaalien käyttö. Siivous runsaalla vedellä oli pitkään vallitseva tapa. Jossain vaiheessa sitä on tehty kaatamalla vettä ämpäristä lattialle ja käyttämällä sitä siivoukseen. Toinen tapa oli käyttää vanhoja lankamoppeja, jotka kasteltiin ämpärissä, niistä puristettiin enin osa vedestä pois. Lattia luututtiin märällä mopilla ja jätettiin monesti vapaasti kuivumaan. Rakenne ei tietenkään ollut vesitiivis ja siksi kosteus haihtumisen sijasta siirtyi rakenteisiin. Toinen työtä helpottamaan tarkoitettu muutos, oli lisääntynyt kemikaalien käyttö. Osa kemikaaleista on ollut sellaisia, joita tällä hetkellä luokitellaan myrkyiksi. Osa desinfioivista kemikaaleista taas on tappanut kaikki bakteerit, niin hyvät kuin pahat. 

Kiinteistönhoidon osalta merkittävin sisäilmaongelmiin vaikuttanut ratkaisu on ollut ilmanvaihtokoneiden sulkeminen kaikista julkisista rakennuksista aktiivikäytön ulkopuoliselta ajalta. Käytännössä se on tarkoittanut koneen pyörittämistä virastoaikaan ja sulkemista välittömästi virastoajan päätyttyä. Tuossa ei osattu huomioida esimerkiksi koulujen osalta sitä kosteuskuormaa, minkä oppilaat tuovat ulkoa sisälle. Ilmanvaihdon sulkeminen on johtanut siihen, että kosteus on siirtynyt rakenteisiin. Tilannetta on sitten hankaloittanut entisestään se, että kaikkiin niin sanottuihin kosteisiin tiloihin on jätetty poistoilmakoneet päälle ja näin aiheutettu voimakas alipaine rakenteisiin.

Kunnossapidossa sisäilmaongelmiin on johtanut mm. se, että korjaustoimenpiteissä ei ole osattu nähdä niiden vaikutusta kokonaisuudelle. Olen törmännyt mm. siihen, että ilmanvaihdosta on kytketty automatiikkaa pois käytöstä sen toimintaongelmien vuoksi. Poiskytkemisen yhteydessä ei ole katsottu, mihin asemaan ilmanvaihto on muilta osin jäänyt. Ilmamäärät, mitä tiloihin on tämän jälkeen saatu, ovat poikenneet rajusti suunnitelluista arvoista. Puute huomattiin paljon myöhemmin käyttäjien oireillessa huonon sisäilman takia. Tällaisessa tilanteessa ei ole kyse niin sanotusta mikrobiperäisestä ongelmasta vaan siitä, että hapen määrä ilmassa ei ole riittävä. Oireet liian korkeasta hiilidioksipitoisuudesta muistuttavat muita sisäilmaongelmista johtuvia oireita. Tiloissa työskentelevät kokevat päänsärkyä ja pahoinvointia pian tilaan tultuaan.  

Toimenpiteiksi ylläpidon osalta esitän, että siivouksessa käytettävien kemikaalien määrää pitää vähentää. Kaikki käytettävät kemikaalit pitää pystyä perustelemaan välttämättömiksi, mitään ei saa käyttää tottumuksen vuoksi. Kiinteistönhoitoon esitän kiiinteistönhoitajille nykyistä kattavampaa koulutusta mm. automaation osalta. Jokaisen kiinteistönhoitajan tulisi ymmärtää automaation syy- ja seuraussuhteet. Kunnossapidon osalta toimenpide-ehdotus on sama kuin rakennusvaiheeseen, nykyistä parempi dokumentaatio.